lauantai 10. marraskuuta 2018

Breakfast feelings in Kathmandu

Rukouslippujen katveessa ja melkein hypnotisoivan musiikin lomassa on hyvä lopetella eka aamupala Kathmandun Thamelissa, hotelli Oasiksen hoteissa.  Nyt olo on hyvin pirteä, lähes 10 tunnin unien jälkeen.
Matka tänne sujui kaikilta osin kitkattomasti, unet jäi vain noin pariin tuntiin joten aiempien univelkojen päälle tuli somasti korkoja.  Mutta eiköhän niistä selvitä, osa jo kuitattu.
Kontrasti on huikea mikä syntyy matkan aikana, ääripäät eilisen aikana oli Dohan Hamadin kentän Al Mourjan loungen ja hotellin jeeppikyydin välillä.  Hetkellisesti on toki mukava poiketa loungessa mutta jos noista pitää valita niin jeepille nousee mun peukku.
Aamiainen tässä paikassa oli perussettiä, Nescafeta ☹️, Masala omelettia, paahtoleipää voilla ja marmeladilla.  Myös paistettua herkkusieni-sipuli-paprikaseosta.  Ja sitten vielä mysliä ja "viilin tapaista".  Hiukan uhkarohkeaa napsia noita maitopohjaisia juttuja ennen vuoria mut menkööt.  Jossain vaiheessa se "liukasteleva vatsa" on esissä kuitenkin...
Ajattelinkin kuvailla näihin sepustuksiin muun ohessa noita ruokahommeleita, olikohan se omalta kohdalta niin että elän syödäkseni ennemminkin kuin syön elääkseni.  Ja jos joku ruokailu on ylitse muiden niin se on aamiainen, aikaisin herätty ja maukkaalla aamiaisella aloitettu. 
Eilen olikin kolmen aamiaisen päivä, koneessa ennen Dohaa (n klo 3 Suomen aikaa), Dohan kentällä ja sitten lennolla Kathmandun. Näistä ykkönen Kathmandun lento (graavilohta, French toast ja tuplaespresso).
Tää päivä menee lepäillessä eli kierrellessä Thamelin kujilla, pitää etsiä joku hyvä paikka ruokailuun illaksi.
Tässä tällä erää.... Ai niin. Kiitti Juha kommenteista, sorry että nukuksissa tökkäsin kännykän näytöllä Poista toimintoa.  Taisi olla jotenkin niin että "hyvä veto ottaa oma kokki mukaan", valitettavasti Furwa ei ole matkassa.  Mutta jos katselee tuota äskeistä tekstiä niin ehkä aiheellinen kommentti...