14.11.2018 Keskiviikkona
Nyt ollaan tien päällä ja se kyllä tuntuu myös siltä. Hyvin nukutun yön jälkeen herätys hiukan ennen viittä kun armeija kukkoja alkoi veisata aamuvirttään seinän takana. Aika tavallista täällä että kukot ja kanat majoittuu ihan vieressä. Unta taas ihan riittävästi kun nukkumaan ennen ysiä.
Aamiainen ei ollut mitään superioria, mutta pääsi sillä kuitenkin matkaan. Kahvi oli lähinnä vitsi.
Fillarin selkään n. klo 8 aikaan, hieman totuttelua ajamiseen. Ensimmäisten tuntien fiilikset ovat olleet hyvin kaksijakoiset. Toisaalta tuntuu ihan uskomattomalta olla täällä ajamassa maastopyörällä, maisemat lumoaa.
Toisaalta taas ei täysin pysty olemaan ajattelematta miten tän nousuosuuden selvittää kunnialla. Nämä nousut nappaa luulot pois ennen kuin silmää ehtii räpyttää. Pienin vaihde on käytössä aika usein ja silti tulee kokeiltua monesti olisko vielä pienempää tarjolla.
Tulee mieleen yksi Nepalin kielen sana mitä on hoettu edellisillä kerroilla eli bistade, bistade... Tarkoittaa hitaasti, hitaasti. Todella varteenotettava neuvo.
Eka kunnon stoppi vajaan 30 km:n ajon jälkeen Jagat-nimisessä paikassa, lounasta tarjolla. Juuri tuli annos chicken fried noodless with cheese. Pitää ruveta syömään...
Oli iso annos mutta osui ja upposi. Matka jatkuu. Tuntuu erityisen mukavalta vetää täysin läpimärkä ajopaita päälle, taas nimittäin satoi hiukan ennen lounaalle saapumista ja koko lounaan ajan. Nyt onneksi hellittää mutta ihan varmasti mutaa tiedossa.
Sama päivä eli 14.11 keskiviikko illansuussa.
Perhana että sataa... Nyt ollaan Tal-nimisessä kylässä johon oli tarkoituskin tulla tänään. Noin tuntia, puoltatoista ennen Suunto piippasi myrskyvaroituksen eli käytännössä ilmanpaine putosi jyrkästi. Aika hyvin tiesi tämän sateen vaikkei varsinainen myrsky nyt olekaan, ainakaan vielä.
Sen verran pystyy tän eka päivän perusteella sanomaan että luottamus homman läpiviemiseen kasvoi hyvinkin, etenkin verrattuna aamun ja eilisillan fiiliksiin. Mutta täytyy myös todeta että jossain vaiheessa pitää varmasti kaivaa viimeisetkin voimanrippeet. Rankkaa tulee olemaan mutta ei pitäisi olla yllätys itselle.
Tänään tuli kilsoja vajaa 37 km, kokonaisnousua 1440 metriä, laskua 660 metriä. Aikaa tähän sai kulumaan hiukan vajaa 5 tuntia ajoaikana. Lähtöpaikan ja tämän kylän välinen korkeusero on hiukka vajaa 1000 metriä, eli välillä mentiin railakkaasti ylös ja alas. Varsinkin loppumatkasta oli jyrkkiä osuuksia joissa suosiolla piti työntää fillaria, se ei mitenkään johtunut voimien katoamisesta tuonne jeeppitrackille.
Hiukan kuumottavia pätkiä on nuo pystysuoraan kallioon louhitut tieaukot, pystysuoraa pudotusta Marsyangdi-jokeen 100-200 metrin välillä. Oman mausteen tuo liikenteen yksi ainoista perussäännöistä eli vasemman puoleinen liikenne, pitää muistaa väistää vasemmalle puolelle. Mutta maisemat on kertakaikkisen upeita.
Nyt on käyty hätäisessä suihkussa, kaasulla lämpiävän ja hyvin pienellä paineella tulevan veden avulla. Mutta tuntui hyvältä, aika pölyistä alkuun ja sitten sateen jälkeen mutaista.
Nyt vaan ollaan ja kerätään voimia huomista varten.
