Lähtöpäivä osa2

Nyt alkaa olla lähtö lähellä, toki melko pitkä on ollut päiväkin.  Nyt istun tässä non-schengen alueen loungessa ja keräilen ajatuksia.  Pitää yrittää skarpata ettei nukahda...
Jostain kumman syystä sitä on niin innoissaan tai mikä lie matkafeeberi ettei uni ole kovin syvää lähtöä edeltävänä yönä.  Sama homma aina vaikka näitä lähtöjä on jo kertynyt, joku kumma siinä on kun niin ei käy jos kyse on työreissusta?!  Eli univelkaa on hiukka kertynyt.
Kamat on tsekattu Kathmanduun asti, taputin laukkua ja sanoin ääneen että toivottavasti nähdään siellä. 32 kg kaikkea roinaa siinä laukussa + pari handbagia.

Nämä lähdöt on aina kaksijakoisia, toisaalta todella mukavaa ja hienoa mutta sitten taas hyvin haikea jättää läheiset ihmiset.  Nytkin meinasi olla tippa linssissä kun hyvästelin Ullan ja hiukka aiemmin pikku Ilsen ja hiukka isomman Viljon.  Sen olen kyllä huomannut ja oppinut että kotiinpaluu on ehkä juuri siksikin myös mahtava juttu.  Osaa arvostaa asioita ihan eri tavalla.

Jännä juttu sinänsä että tapasin tänään nepalilaisen ystäväni, sherpa Furwan, tutustuin häneen 17 vuotta sitten kun olin eka kertaa Nepalissa.  Silloin ja myös sen jälkeen olen kiivennyt hänen kanssaan Himalajan vuorilla.   Pro-kaveri niissä hommissa, kiivennyt usealle yli kasi-tonniselle mukaanlukien Everestille. 
Nykyisellään hän on kokkina  Suomessa muutamissa nepalilaisissa ravintoloissa pääkaupunkiseudulla.  Maailma on joskus kovin pieni.  Kuten tuolla aiemmin taisin mainita, nyt tarkoitus on ajaa maastopyörällä sama reitti mitä 2001 trekattiin ja siinä ohessa kiivettiin.

Seuraava update huomisen puolella..

Lähtöaamun fiiliksiä

Huomenta!

Nyt sitten koitti lähtöaamu ja sen muassaan tuoma pienoinen kiirus.  Piti vähän muuttaa suunnitelmaa, oli tarkoitus mennä Ullan kanssa yhtämatkaa Hesaan ja sieltä kentälle mutta veinkin hänet aamujunaan ja menen autolla perästä.  Jatkan siis kamojen pakkaamista...

Pyörän pakkaamisessa ilmeni yllättäviä hankaluuksia, oikean puolen pedaali ei meinannut lähteä irti millään.  Vasta kahden tunnin taistelun jälkeen se luovutti, sen oli pakko.  Käytössä oli jo työkaluja kuumailmapuhaltimesta jääsprayn kautta vasaraan.  Usko oli hiukan koetuksella.

Nyt fillari on kuitenkin laukussa ja kamat ainakin näennäisesti läjässä.  Yksi laukku ruumaan eli fillarilaukku, jonne tungettu lisäksi hiukan varaosia ja työkaluja, makuupussi ja kolme paria kenkiä yms.  Limiitti on 40 kg, pitäisi riittää.
Käsimatkatavaroita saapi olla kaksi bagia, toiseen niistä tulee vaatetus, lukemista sekä kypärä, reppuun sitten kamerat ja muu pikkusälä.

Kameroita lähtee mukaan kolme: pikku digi (Lumix DMC-G1), Olympuksen Tough TG4 (Sampilta lainassa) ja videoita varten GoPro Hero5 Black.  Mukavasti jokaisessa erilaiset lataus systeemit, joten myös piuhoja riittää.  Muuta härpäkettä on tabletti ja puhelin sekä muistikortteja vino pino.

Runko paketissa, kiekot taskuissa.  Laukkuna Evoc Bikebag Pro.