Om mani padme hum loitsun kaikuessa..
Taidan taantua, eilen oli vain kahden aamiaisen päivä! Kujia kuljeskellessa poikkesin Blueberry coffeessa ja söin varsin maukkaan Farmers breakfastin. Munakokkelia ja paistettua perunaa, vahvalla mustalla kahvilla. Sillä mentiinkin iltaan ja pizzaan asti.
Eilen selvisi myös millainen ryhmä on lähdössä ajamaan Annapurnan kierrosta; yksi britti, yksi jenkki ja yksi saksalainen minun lisäksi. Jenkki on nainen, muut miespuolisia. Paikallisia on opas ja kaksi kantajaa (porters) .
Hommahan toimii niin että ajaessa on mukana vain pikku reppu jossa päivän aikana tarvittavat kamat, kuten esim. taukotakki, snackseja, juomaa sekä muuta pientä. Kantajat vie makuupussin, varavaatteet ja kaiken muun aina seuraavaan yöpaikkaan. Yöpymiset tapahtuvat ns. teahouseissa, niissä myös syödään illallinen ja aamupala. Jonkinlainen kirjoittamaton sääntö on että ruokailut pitää hoitaa samassa missä yöpyminen.
Hommahan toimii niin että ajaessa on mukana vain pikku reppu jossa päivän aikana tarvittavat kamat, kuten esim. taukotakki, snackseja, juomaa sekä muuta pientä. Kantajat vie makuupussin, varavaatteet ja kaiken muun aina seuraavaan yöpaikkaan. Yöpymiset tapahtuvat ns. teahouseissa, niissä myös syödään illallinen ja aamupala. Jonkinlainen kirjoittamaton sääntö on että ruokailut pitää hoitaa samassa missä yöpyminen.
Moni varmaan funtsii että aika tylyä kannattaa omat rojunsa kantajilla kun itse vaan ajelee pyörällä, asia on kuitenkin juuri päinvastoin. Sitä katsottaisiin hyvin pitkään ja paheksuen jos ei tarjoa työtä kantajille ja hyödynnä heidän palvelujaan. Kantajien ammattikunta on tärkeä ja tarjoaa elinmahdollisuuksia monelle täällä, Nepal on edelleen hyvin köyhä maa ja moniin paikkoihin kaikki kuljetetaan ainoastaan kantajien toimesta.
Mulle on aika tärkeää että pystyn tukemaan osaltani näiden ihmisten elämää, yksi hyvä keino siihen on käyttää suoraan paikallisia palveluita. Kun hain vaihtoehtoja mistä hommaan tämän retken järjestelyt tuo oli yksi selkeä kriteeri. Tämän reissun hoitaa Himalayan singletrack niminen firma, sitä vetää nainen joka on syntynyt Australiassa mutta asuu ja elää Nepalissa. Kaikki raha menee siis paikallisille.
Tässä esimerkkinä yksi email jonka perusteella valitsin kyseisen firman:
Thanks for the email. I expect most of our clients to check other companies. In all honesty there is only three very good operators in Nepal, Pokhara MTB, Epic Rides and Himalayan Single Track. Others are either internationally owned and ran through a budget tour operator or are not legitimately committed to quality, local development and safety, most are simply trekking companies claiming to run mountain bike tours.
Why choose Himalayan Single Track? Well I think we are the best company in Nepal.
- We are locally owned and ran, all our profits stay in Nepal. (I know I am an Aussie, but my home is Nepal)
- We are the only company in Nepal with professionally trained guides to an international standard (MBLA)
- We have a strong commitment to offering the best trails and single tracks in Nepal and continually explore and assess the trails we are using
- We are the only company in Nepal to adhere to a solid risk assessment program while guiding
- Trip adviser rates as as the top mountain biking company in Nepal
- We have a strong commitment to developing local riders and the local mountain bike community
- We are the first and only company in Nepal to qualify female mountain bike guides and invest in women's mountain biking development
- We have the equipment and tools to back us up. A fully maintained workshop (Park Tools), a bike shop with spare parts and a hire fleet of 40 up to date mountain bikes.
- We put the customer first, offering flexibility in our trips to meet your needs.
Kohta on edessä hotellin vaihto samaan hotelliin, johon myös muu porukka kokoontuu iltaan mennessä.
Jatkan samaan ketjuun hieman myöhemmin samana päivänä. Kello 13:30 local time.
Nyt on hotelli vaihdettu ja pyörä kasattu. Ilmeisesti hiukan ottanut vaihtaja iskuja lennon aikana, vaatii säätämistä samoin kuin etujarru. Hauska oli roudata kamat läpi ruuhkaisen Thamelin riksojen, moottoripyörien ja koirien seassa. Apuna oli yksi apupoika ja toinen sellaisella tavarafillarilla. Tarkoitus oli kait laittaa bikebag siihen fillarin kyytiin mutta se oli jo etukäteen tuhoon tuomittu yritys. Köytettiin toinen laukku kuitenkin siihen niin ei tarvinnut ihan tyhjää ajella. Matkalta noukin vielä pesulasta muutamat vaatekappaleet jotka jätin sinne illalla. Ja vastaus on ei, jos mietitte että onko nyt jo "liukasta vatsaa", kyse ei ole vielä siitä vaan ainoastaan unohdin lennolta suklaakonvehdin taskuun joka hieman suli.
Nyt hotelli on International Guest House niminen, vaikea sanoa tasosta vielä mitään. Huone on hiukka isompi mitä edellisessä, saapi nähdä..
Näyttää että talvi tekee tuloaan myös tänne, lämpötila Kathmandussa on päivisin n. 20 C, illalla ja yöllä alle 10 C. Vuorilla luonnollisesti mennään reilusti kylmemmäksi. Tähän liittyen hommasin hyvälaatuisen, paksuhkon untuvatakin ja myös kintaat. Paikallinen valmistaja joka tekee oman brandin nimissä, Everest Hardwear nimisenä. Paikka oli melko mystinen, parin syrjäkujan takana, jonne ei taatusti vahingossa eksy. Expedition-laatuinen takki (fillpower 800) ja untuvakintaat yht 120 €. Ei pitäisi kärsiä vilua.
Ja sit pakollinen ruokapäivitys, lounaaksi wokattuna nuudelit kanalla ja vihanneksilla. Tosi maukas, sopivasti potkua.
Yritän illalla lisätä tähän muutaman kuvan.
Eli tässä:
Eli tässä:
 |
| Double espresso, please |
 |
| Empty street |
 |
| Wok noodles |
 |
| Unpacking |
 |
| Rickshaw |
