Lähtöpäivä osa2

Nyt alkaa olla lähtö lähellä, toki melko pitkä on ollut päiväkin.  Nyt istun tässä non-schengen alueen loungessa ja keräilen ajatuksia.  Pitää yrittää skarpata ettei nukahda...
Jostain kumman syystä sitä on niin innoissaan tai mikä lie matkafeeberi ettei uni ole kovin syvää lähtöä edeltävänä yönä.  Sama homma aina vaikka näitä lähtöjä on jo kertynyt, joku kumma siinä on kun niin ei käy jos kyse on työreissusta?!  Eli univelkaa on hiukka kertynyt.
Kamat on tsekattu Kathmanduun asti, taputin laukkua ja sanoin ääneen että toivottavasti nähdään siellä. 32 kg kaikkea roinaa siinä laukussa + pari handbagia.

Nämä lähdöt on aina kaksijakoisia, toisaalta todella mukavaa ja hienoa mutta sitten taas hyvin haikea jättää läheiset ihmiset.  Nytkin meinasi olla tippa linssissä kun hyvästelin Ullan ja hiukka aiemmin pikku Ilsen ja hiukka isomman Viljon.  Sen olen kyllä huomannut ja oppinut että kotiinpaluu on ehkä juuri siksikin myös mahtava juttu.  Osaa arvostaa asioita ihan eri tavalla.

Jännä juttu sinänsä että tapasin tänään nepalilaisen ystäväni, sherpa Furwan, tutustuin häneen 17 vuotta sitten kun olin eka kertaa Nepalissa.  Silloin ja myös sen jälkeen olen kiivennyt hänen kanssaan Himalajan vuorilla.   Pro-kaveri niissä hommissa, kiivennyt usealle yli kasi-tonniselle mukaanlukien Everestille. 
Nykyisellään hän on kokkina  Suomessa muutamissa nepalilaisissa ravintoloissa pääkaupunkiseudulla.  Maailma on joskus kovin pieni.  Kuten tuolla aiemmin taisin mainita, nyt tarkoitus on ajaa maastopyörällä sama reitti mitä 2001 trekattiin ja siinä ohessa kiivettiin.

Seuraava update huomisen puolella..