Kali Kandaki valley

Tiistai 20.11.2018

Erittäin kaksijakoinen päivä, erittäin nautittavaa maastopyöräilyä upeissa maastoissa ja maisemissa, toisaalta äärimmäisen tympeää puskemista vastatuuleen tolkuttamassa pölypilvessä jeeppitietä pitkin.

Ainakin kymmenen tunnin unien jälkeen oli hyvä herätä lämpimästä makuupussista, luulin ensin että on pilvinen aamu  ennenkuin tajusin että ikkuna on täysin jäässä.  Näissä teahouse huoneissa ei ole mitään lämmitystä, hyppääminen pois pussista vaatii ripeitä liikkeitä ja hyvin organisoitua vaatejärjestystä ennen nukkumaan menoa.  Ei mitään uutta toisaalta verrattuna vaikka heräämiseen louteesta.
Muktinahtin majapaikassa oli tosi kuuma suihku saatavilla, vaati ensin hieman opiskelua kun aiempiin verrattuna kuuma vesi tulikin vasemmalta puolelta.  Vedet on kuitenkin aina poikki yön ajan ja aamulla, luultavimmin jäätymisen estämiseksi.

Aamulla noustiin ekaksi jonnekin yli neljään tonniin vaikka luulin että kiipeämiset ovat takana, oli taas varsin tahmea startti.  No, sen jälkeen oli maailman luokan singletrackia, harmi vaan että paikoin taidot ei vaan riitä樂.
Kali Kandaki joen laakso on yksi maailman suurimmista laaksoista mitä tulee laaksosta kohoaviin rinteisiin, yli viiden kilometrin korkeusero parhaimmillaan.  Kruununa maisemasta kohoaa Dhaulagiri, joka on maailman seitsemänneksi korkein vuori (8167 m).  Lisäksi toisella puolella Annapurnan massiiviin kuuluvat vuoret, ehkä upeimpana Nilgiri.

Lounas syötiin Jomsomissa, paikassa johon päätin retkeni vuonna 2001. Lensin sieltä Pokharaan, eli siitä eteenpäin onkin uutta maisemaa myös minulle.  Lounaaksi pasta carbonara, Mustangin alueen twistilla.  Oli kuitenkin varsin maukasta.
Ajo lounaan jälkeen oli aluksi tympeää pölypuskemista mutta sitten useita kilsoja upeaa reittiä läpi omenapuutarhojen, mäntymetsien ja kapeiden kyläkujien kautta.  Päivitän näistä kaikista ajomaisemista myöhemmin koosteen GoPro-kipeistä mutta se menee varmaan kotimaassa tehtäväksi.

Yksi välillä hiukan kuumottavista kokemuksista on ylittää riippusiltoja ajamalla, näitä taisi tänään tulla 4-5 kappaletta, aiemmin on yhteensä suunnilleen saman verran.  Sillat ovat varsin pitkiä ja joskus melko korkealla, mielenkiintoiseksi ajamisen tekee se että pyörän tangon leveys on n. 20-30 cm kapeampi kuin sillan kaiteiden leveys.  Ei kannata siis hirveästi kiemurrella,  kovaa puhaltava sivutuuli antaa myös mausteensa.

Majapaikka on tänään Tukuche nimisessä paikassa, korkeutta on n. 2750 metriä.  Tämän teahouse nimi on Dutch Cafe&Restaurant, mukavasti rakennettu käyttäen paljon puuta. Hiukan alppityyliseen tapaan.  Oleskelutilassa on jopa takka!

Namaste seuraavaan kertaan.